27.12.2012

Ulosottomiehen päätös 22.11.2010

Ulosottomies ulosmittasi päätöksellään 22.11.2010 Asunto Oy X:n A:lle maksaman palkan.

A valitti ja vaati, että ulosmittaus kumotaan muun ohella sen vuoksi, että eräässä ulosottoperusteessa tarkoitettu velka oli vanhentunut.

Espoon käräjäoikeuden päätös 19.1.2011

Käräjäoikeus totesi, että valituksessa mainittu saatava perustui 7.5.2002 annettuun Helsingin hovioikeuden tuomioon. Ulosottoperuste oli täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan, joten se ei ollut vanhentunut. A:lla oli lisäksi useita muita saatavia ulosottoperinnässä. Ulosmittaus ei siten ollut virheellinen. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marjatta Berg.

Helsingin hovioikeuden päätös 4.7.2011

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Lähdevuori, Jukka Heikkilä ja Tuovi Hyvärinen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Ulosottomies on päätöksellään 22.11.2010 ulosmitannut Asunto Oy X:n A:lle maksaman palkan. A on ulosottovalituksessaan väittänyt, että vuonna 1993 syntynyt velka, josta ulosmittaus oli tapahtunut, oli vanhentunut. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n tarkoittama saatava perustui Helsingin hovioikeuden 7.5.2002 antamaan tuomioon eikä kysymyksessä oleva ulosottoperuste ollut vanhentunut. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

2. A on valituksessaan katsonut ulosmittauksen perustuneen muun ohella Vantaan käräjäoikeuden 7.2.1995 antamaan yksipuoliseen tuomioon numero 1633, jolla hänet on velvoitettu suorittamaan Postipankki Oy:lle pääomaa 229 000 markkaa korkoineen, korkojäämää sekä oikeudenkäyntikuluja korkoineen. A on hakenut mainittuun yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia. Vantaan käräjäoikeus on tuomiolla 10.11.2000 hylännyt takaisinsaantihakemuksen ja jättänyt yksipuolisen tuomion voimaan. Helsingin hovioikeus ei tuomiollaan 7.5.2002 ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, eikä Korkein oikeus ole myöntänyt asiassa A:lle valituslupaa.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n ulosottovalituksen johdosta kysymys muun ohella siitä, oliko ulosottoperuste A:n väitteen mukaisesti jo ennen ulosmittausta menettänyt täytäntöönpanokelpoisuutensa.

Valituksen tutkiminen

4. Ulosottomiehen käräjäoikeudelle 22.12.2010 antamasta lausunnosta ilmenee, että Asunto Oy X on 10.12.2010 suorittanut ulosottoviraston tilille maksukiellon perusteella 891,98 euroa. Nämä varat on jo tilitetty velkojalle, eikä A:n valitusta niiden osalta voida tutkia ottaen huomioon, että ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Asunto Oy X:lle annettu maksukielto ja siten palkan ulosmittaus on kuitenkin edelleen voimassa, ja A:lla on oikeus valittaa ulosmittauksesta siltä osin kuin kysymys on mahdollisesti ulosottoviraston hallussa ja velkojille tilittämättä olevista tai maksukiellon perusteella tulevaisuudessa ulosmitattavista palkan eristä (KKO 2001:71).

Ulosottoperusteen määräajan laskemisesta

5. Ulosottokaaren 2 luvun 24 §:n mukaan ulosottoperuste, jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan (ulosottoperusteen määräaika). Saman luvun 25 §:n mukaan 24 §:ssä tarkoitettu määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu. Edelleen saman luvun 27 §:n 1 momentin mukaan saatava vanhentuu, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen. Saatavasta on sen jälkeen voimassa, mitä vanhentuneesta velasta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa.

6. Ulosottoperusteen määräajasta on säädetty ulosottolain muuttamisesta annetulla lailla (679/2003), joka on tullut voimaan 1.3.2004. Lain voimaantulosäännöksen mukaan lain 2 luvun 24 - 26 §:ää sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuun ulosottoperusteeseen. Jos kuitenkin 2 luvun 25 §:ssä tarkoitettu ulosottoperuste on annettu ennen 1.3.1993, täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika lasketaan mainitusta päivämäärästä. Ulosottoperusteen määräaikaa koskevat säännökset ovat samansisältöisiä 1.1.2008 voimaantulleessa ulosottokaaressa (705/2007).

7. Ennen mainitun lain (679/2003) voimaantuloa sovelletun lain säännösten mukaan ulosottoperusteena olleen tuomion täytäntöönpanokelpoisuus ei lakannut vanhentumisen takia, vaikka tuomiossa asetettu maksuvelvoite vanhentui saatavan vanhentumista koskevien aineellisten säännösten mukaisesti. Ulosoton määräaikaisuutta koskevin osin uudistuksen taustalla on lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 216/2001 vp s. 18) pyrkimys estää kohtuuttoman pitkäkestoisesta ulosotosta ulosottovelallisille aiheutuvia haittoja.

8. Kuten mainitusta hallituksen esityksestä (s. 89) tarkemmin ilmenee, pääsääntöisesti ulosottoperusteen määräaika lasketaan lopullisen ulosottoperusteen antamisesta, jollaisia tyypillisesti ovat lainvoimainen käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomio. Sikäli kuin käräjäoikeuden antamaan maksutuomioon haetaan muutosta hovioikeudelta, ulosottoperusteen määräaika lasketaan hovioikeuden tuomion päivämäärästä.

9. Ulosottokaaren 2 luvun 9 §:n mukaan lainvoimaa vailla oleva yksipuolinen tuomio pannaan täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Lainkohdasta ilmenee, että ulosottokaaressa yksipuolinen tuomio rinnastetaan täytäntöönpanokelpoisuuden kannalta lainvoimaiseen tuomioon ja että se on täytäntöönpantavissa heti, kun se on annettu. Ulosottokaaren 2 luvun 25 § on samansisältöinen kuin sitä edeltänyt ulosottolain vastaava säännös, jota koskevasta kohdasta hallituksen esitystä (s. 89) selviää, että yksipuolisen tuomion osalta ulosottoperusteen määräaika lasketaan aina tuomion antamisesta riippumatta siitä, onko se saanut lainvoiman tai onko sitä koskeva takaisinsaantiriita tullut vireille.

10. Mahdollinen takaisinsaannin hakeminen ei sanotun valossa vaikuta yksipuolisen tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan alkamishetken määräytymiseen. Ulosottokaaren 2 luvun 24 §:ssä tarkoitettu määräaika lasketaan siten yksipuolisen tuomion antamisesta, vaikka velallinen olisikin saattanut yksipuolisen tuomion oikeellisuuden takaisinsaannilla tuomioistuimen arvioitavaksi. Tällainen tulkinta on sopusoinnussa ulosottoperusteen määräaikaa koskevan yleisen ulosottovelallisen suojaa koskevan tavoitteen kanssa varsinkin, kun yksipuolinen tuomio saattaa oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n säännös huomioon ottaen olla pitkänkin aikaa vailla lainvoimaa.

Ulosottoperusteen määräaika tässä tapauksessa

11. A:n valituksessaan tarkoittamasta velasta on annettu Vantaan käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 7.2.1995. Ulosottoperusteen määräaika mainitun yksipuolisen tuomion osalta on ulosottokaaren 2 luvun 25 §:n mukaan päättynyt viidentoista vuoden kuluttua tuomion antamispäivästä eli 7.2.2010. Ulosmittausta toimitettaessa 22.11.2010 ulosottoperuste ei siten ole enää ollut täytäntöönpanokelpoinen ja yksipuolisessa tuomiossa tarkoitettu saatava on ollut vanhentunut. Ulosmittaus on tältä osin ollut virheellinen, ja se on mainituilta osin kumottava.

12. Helsingin hovioikeuden tuomiossa 7.5.2002 on ollut kysymys muutoksenhausta käräjäoikeuden mainittua yksipuolista tuomiota koskevassa takaisinsaantiasiassa antamaan tuomioon. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat velvoittaneet A:n suorittamaan vastapuolelleen oikeudenkäyntikuluja viivästyskorkoineen. Näiltä osin ulosottoperusteen määräaika lasketaan mainitusta hovioikeuden 7.5.2002 antamasta tuomiosta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan.

A:n valitus jätetään tutkimatta 22.11.2010 toimitetun ulosmittauksen perusteella kertyneiden ja velkojalle jo tilitettyjen varojen osalta.

Muutoin ulosmittaus 22.11.2010 kumotaan siltä osin kuin täytäntöönpano on perustunut Vantaan käräjäoikeuden yksipuoliseen tuomioon 7.2.1995 nro 1633.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari.